Niin siinä sitten kävi, että sain kuin sainkin palautettua UMV:n harjoitustyön aijoissa optimaan. Aihe muuttui, niinkuin asiaan kuuluu, viime hetkessä ja sen lopulliseksi nimeksi tuli: Pienen Sudenkorennon päivä. Perusperiaatteet pysyivät samoina mutta tarinan sävy muuttui asteen verran surullisemmaksi, kuin mitä alkuun kaavailin.

Tekninen toteutus muuttui radikaalisti yksinkertaisempaan suuntaan kuin mitä viime kerralla suunnittelin. Ne olivatkin varsin lennokkaita ja lähes mahdottomia toteuttaa Power Pointilla. Mutta yksinkertainen on kaunista ja tehokasta, ainakin uskoisin niin. Tein harjoitustyön lähes kokonaan omista kuvistani ja kehittelin niiden ympärille pienen tarinan Sudenkorennon ainoasta päivästä, alkaa siis aamusta ja loppuu yöhön. Kuvat olivat siis pelkkiä maisemakuvia ja niissä ei ollut ns. päähenkilöitä vaan ne ovat katsojan mielikuvissa. Lisäilin myös mielestäni sopivaa taustamusiikkia alkuun, keskelle ja loppuun. Laitoin mukaan myös muutamia ääniefektejä, mm linnunlaulua ja ukkosta. Äänimaailma tehostaa kuvien vaikutusta merkittävästi, ainakin näin itse asian koin.

Työnä tämä esitys oli mielestäni varsin mielenkiintoinen, vaikkakin se teko jäi kohtalaisen viime tippaan, kiitos suunnitelmien muuttumisen. Tämä harjoitustyön tekeminen selvästikin laajansi näköalaa, että minkalaisia mahdollisuuksia viestintään ja esimerkiksi tälläisten esitysten pitämiseen on. Ja opin jopa vähän käyttämään Power Pointia, mikä oli myöskin positiivista.Mutta se mikä tässä PP:ssä todella riepoo on se, että noitten äänien kanssa saa kikkailla ihan tosissaan. Välillä kuuluvat taustamusiikit ja välillä taas ei. Sunnuntaina kun laitoin esityksen optimaan niin kaikki oli ok mutta kun taas tänään kokeilin sitä uudelleen, mitään ääniä ei kuulunut. Tämmöinen jos mikä käy hermoon. Pitäne toimittaa alkuperäinen esitys käsipelissä harjoituksen vetäjille niin tulee oikea versio arvosteltavaksi.

Minusta oli myös mukava katsella muitten töitä ja nähdä, että minkalaisiin ratkaisuihin he olivat päätyneet. Muutama niistä oli todella vaikuttavia, sekä sisällöltään ja ulkoasultaan.

Ei tässä sitten muuta, taisi olla viimeinen kerta tässä blogissa.

Moi.

Jep, härkää sarvista eli harjoitustyön kimppuun. Aiheenhan sain päätettyä jo viime kerralla ja nyt sitä on vähän jatkojalostettu ajatuksen tasolla. Eli tarkoituksena olisi käsitellä -Elämän tarkoitus-aihetta sudenkorennon näkökulmasta. Legendan mukaanhan sen elämä on vain yhden päivän mittainen, joten siinä on oivallinen vertauskohta ihmiselämään. Monet, etenkin vanhukset, puhuvat elämästä kuten päivästä tyyliin: olla elämän ehtoo puolella, olla elämän illassa tms. Tämä sudenkorennon yhden päivän elämän, tosiaankin on vain tarua ja se elää huomattavasti kauemmin mutta siitä ei tässä tapauksessa tarvitse välittää. Legendat ovat eläneet ja niiden on tarkoituskin elää, myöskin uusmedian aikakaudella..

Ajattelin kohdistaa tämän esityksen lapsille, jotka ovat siinä iässä, missä elämän tarkoitusta aletaan tietyssä määrin pohtia. Tarkoituksen olisi kertoa pelkistetty mutta kuitenkin pääasiat sisältävä kertomus elämästa ja sen tarkoituksesta. Sanomana voisi olla, että hyvin vähänpätäiseltä kuulostavakin on tärkeä, kunhan vain osaa katsoa oikeasta näkökulmasta.

Esityksen kulku voisi olla seuraavanlainen: se alkaisi lopusta jatkuisi alusta ja päättyisi loppuun. Kuulostaa sekavalta mutta tämä tuntuu minusta hyvältä tai ainakin parhaalta vaihtoehdolta. Alku eli(elämän) loppu (esityksen)alussa voisi olla seuraavanlainen, ensin olisi kuva ja teksti, jotak häviäisivät pikkuhiljaa.Tämä siis symboloisi elämän loppumista. Seuraava kohta eli alku taas alkaisi mustasta kuvasta johon piirtyisi pikkuhiljaa kuva ja tekstiä ja tämä taas kuvastaisi elämän alkua. Kuvia olisi tarkoitus jaksottaa siten, että esityksen kohokohta olisi hiukan takapainoitteinen eli aika lähellä loppua. Tällä olisi tarkoitus kuvat elämän kehitystä ja oppimista. Kuvin tempo on kiihtyvä aina esityksen kohokohtaan saakka, jonka jälkeen se hidastuu loppua kohden. Taustamusiikin/äänien kohdalla sama juttu, jos niitä nyt tulee edes käytettyä. Sekavaa, ei voi muuta sanoa.

Jep, keskustelu harjoituksen vetäjän kanssa vahvisti tämän epäilyn; esitys on, ainakin tässä vaiheessa, erittäin vaikeaselkoinen. Sanotaan, että aika parantaa haavat, toivottavasti se parantaa siinä ohessa myös tämän esityksen laatua. Siis eiköhän tässä ollut tälle kerralle, jätetään aihe edelleenkin hautumaan.

Tämän kertainen harjoituskerta tulikin pääpiirteissään otsikosta selville. Tarkoituksena oli selvittää perusasiat paparaziasta, mitä he ovat ja mihin he toimillaan pyrkivät. Sitten analysoitiin päivän informaatioannosta, minkä tyyppistä informaatiota saamme ja mistä mediosta. Harjoituskerran viimeisenä aiheena tutkimme hiukan harjoitustyötä ja sen aihetta: elämän tarkoitus. Harjoituksessa käsittelimme sitä ex-mäkihyppääjä Matti Nykäsen näkökulmasta. Yritimme miettiä, että mitä Matin lausumat lentävät lauseet voisivat todellisuudessa kertoa Matin elämästä ja hänen elämän asenteestaan.Kovasta yrityksestä huolimatta, emme oikein saaneet otetta aiheesta ja analyysi jäi "vähän" laimeaksi.

Tämän kertainen virallinen blogi-tehtävä liittyy harjoitustyöhön. Tarkoitusena olisi aloittaa hahmottelemaan omaa harjoitustyötä. Aiheenahan meillä on: Elämän tarkoitus. Aihe on kyllä laajudessaan varsin haastava ja täytyy vain toivoa, että saisi oman työn pidettyä edes suhteellisen selvänä kokonaisuutena. Suurimmaksi vaaraksi näen omalla kohdallani liian syvällisen ja mutkikkaan filosifisen pohdinnan, joka vie väistämättä loputtomaan suohon. Keep it simple, kuten eräs julkisuuden kiekkovalmetaja tapaa toitottaa.

Miettiessäni aihetta aloin hahmotella elämän tarkoitusta automaattisesti omasta ,tai ainakin, ihmisen näkökulmasta.Yritin hahmotella jonkinlaista punaista lankaa, jonka ympärille esityksen voisi rakentaa. Mietin voisiko sen toteuttaa siten että lähtisi purkamaan sitä lopusta alkuun, eli kuolemasta syntymiseen. Mielestäni tätä lähestymistapaa voisi kokeilla mutta ihmisnäkökulmasta ajatellen esityksestä tulisi aika raskas. Pohtiessani eilaisia esityksen keventämiskeinoja päätin, että valitsen näkökulmaksi jonkin muun kuin ihmisen ja päädyin sudenkorentoon. Sudenkorennon yhden päivän elämä voisi olla sellainen mikä sopisi esityksen aiheeksi. Teen siis harjoitustyön aiheesta: Sudenkorento ja sen elämän tarkoitus.

Jätän aiheen hautumaan...

Tähän blogikirjoituksen pitäisi tällä kertaa olla vähän paremmat lähtökohdat kuin edelliseen, kun sekä harjoituksissa että  luennoilla tuli kulutettua aikaa.

Tämänkertaisessa harjoituksessa työstettiin intertekstuaalisuutta, uutisanalyysiä ja synteesiä, representaatio ja stereotypiaa sekä genreä.  Ensimmäisessä tehtävässä kävimme läpi mediavälineitä ja yritimme miettiä mitä hyötyä ja haittaa intertekstuaalisuudesta on näissä tapauksissa sekä millä tavalla sitä esiintyy. Toisessa tehtävässä muokattiin annettua uutista siten, että se kuitenkin vastaisi 5 M:n(mitä, missä, milloin, miten miksi) ja yhden K:n (kuinka)kysymyksiin sekä sijoitettiin se mielestämme sopivaan genreen.

Kolmas tehtävä olikin sitten se varsinainen blogi-tehtävä, aiheena representaatio. Äsken mainittua uutista pitäisi muokata siten että se edustaisi työttömien, kotona asuvien peräkammarinpoikien stereotypiaa. Alkuperäinen teksti löytyy optimasta ja en viitsi sitä tähän kopioida. Tehtävänä oli mahduttaa tarina maksimissaan 15 lauseeseen mutta tässä versiossa lauseita ei ole niin paljon. Tarinaa on tarkoituksella kärjistetty, jotta stereotypiat tulisivat selvemmin esille. Muunneltu versio näyttää seuraavanlaiselta:   

Poikamiehet pulassa

Masa, 34, ja Pera, 33, olivat syyskuisena päivänä kalassa Patosjärvellä, kuten heillä useasti tapana on. Eväskassissa miehillä oli äidin leipomien korvapuustien ja kahvin lisäksi pullo viinaa. Kalastuksen lomassa vaihdettiin ajankohtaisia kuulumisia naisjutuista työttömyyteen ja maaseudun autioitumiseen. Maaseudussa on huonot puolensa mutta luonto on ehdottoman tärkeä,  miehet tuumaavat. Peran kokeillessa jousipyssystä askartelemaansa virveliä ennätyskokoinen taimen nappasi kiinni ja taistelun tuoksinassa mies joutui veden varaan. Uskollisen toverin neuvokkaan toiminnan tuloksena uimataidoton Pera ja 13,5 kiloinen taimen saatiin pelastettua rantaan. Pelastushelikopteri Sepe kuljetti kohmettuneen mutta onnellisen Peran sairaalaan.

 

Stereotypiat: "Eväskassissa miehillä oli äidin leipomien korvapuustienja kahvin lisäksi pullo viinaa" viittaisi siihen, että miehet asuvat kotona, ja ovat järvellä lieventämässä ahdistustaan kalastuksen lisäksi juopottelulla. "Jousipyssystä askartelemaansa virveliä" viittaa siihen, että aikaa on runsaasti käytettävissä hiukan ei-niin-tärkeisiin-asioihin eli työ ja perhe eivät ole ottamassa omaansa. "Uskollisen toverin" toimet kertovat siitä, että yksinäisillä poikamiehilläkin on vielä toivoa – kaveria ei jätetä.

                   

Ja aiheeseen liittyvä kuva omasta galleriasta...

Lähtökohdat tämän kertaiseen blogiin ovat vielä hiukan heikommat kuin edellisiin, pääsi nimittäin käymään niin, että sekä luennot että harjoitukset jäivät väliin. Luentojen kanssa samaan aikaan oli orientoivien opintojen pienryhmäohjausta ja harjoituksien aikaan jouduin olemaan toisella paikkakunnalla. No, siinä ei auta muu kuin ottaa härkää sarvista tai paremminkin paperia kulmista ja selvittää asiat omatoimisesti.

Ensimmäisessä tehtävässä oli tarkoitus tulkita neljää anettua kuvaa ikoni-indeksi asteikolla. Ikoninen kuva siis muistuttaa, kuulostaa tai näyttää kohteeltaan jollain tavoin, esimerkiksi kartta on ikoninen kuva. Mielestäni kaikki kuvat ovat jollain tapaa ikonisia koska kyseessä on valokuvia ja nehän kuvaavat yleensä jotain... Indeksisellä kuvalla on taas suora todellisuudessa oleva kytkös kohteeseen. Myös tätä ilmenee mielestäni kaikissa kuvissa. Kuvista kaksi on maisemakuvia ja toiset kaksi ovat eläinaihesia. Maisemakuvia mielestäni voisi käyttää esim. runojen yhteydessä ja eläinkuvia joidenkin hauskojen juttujen esimerkiksi postikorttien kuvina.Yhteistä merkitystä näistä kuvista en oikein löytänyt, mutta jos jotain pitäisi sanoa niin sanoisin luonto, joka taas mielestäni viittaa vapauteen.

Toisessa tehtävässä tulkita annettua kuvaa paradigma-syntagma näkökulmasta. Kuva on keittiönurkkauksesta ja siinä on tyypillisiä keittiöön kuuluvia esineitä, poislukien puhelin jota ei ehkä mielletä ensimmäiseksi keittiöön kuuluvaksi. Kuvassa keittiö on syntagma ja keittiöön kuuluvat tavarat ovat paradigma/paradigmoja. Kuvaa voisi saada paremmaksi vaihtamalla puhelin joksikin keittiöön kuuluvaksi esineeksi esimerkiksi tehosekoittimeksi.

Kolmannessa tehtävässä selvitettiin kuvan metaforaa. Kyseessä lienee tunnetun vaatemerkin mainos. Kuvassa on kolmen rodun edustajat ja heillä hassut samanlaiset ilmeet. Metaforana voisi olla että: kaikki yksilöitä, kaikki samanarvoisia ihmisiä. Tosin kuvassa kolme henkilöä ja valkoihoisen rodun edustaja keskellä ja vähän muita korkeammalla. Tämä on vähän ristiriidassa kuvan metaforan kanssa. Kuva olisi enemmän metaforan kaltainen jos rotujen edustajia olisi neljä, niin kukaan ei olisi selkeästi keskellä...

Neljännessä tehtävässä tarkoitus oli tutkia tunnettua Gallen-Kallelan maalausta. Kuvassa Lemminkäisen äiti on poikansa ruumiin vierässä. Kuvassa on myytteinä läsnä elämä ja kuolema ja maalaus on hyvin draamaattinen ja synkkä. Maalaus kuvaa mielestäni elämän ja kuoleman rajaa sekä suomalaista melankolista suhdetta elämään. Tämä oli vähän hankala tulkittava, en oikein saanut otetta koko kuvasta.  Synkkyyttä ja epätoivoa tässä kuvassa kuitenkin riittää.

Viimeisessä tehtässä piti keksiä tunnettuja symboleja ja niitähän on:

                                       
                                          Niken Just do It

                                       
                                     Radioaktiivisuuden symboli

                                     
                                          Rauhan symboli

                                           
                                                 Risti

                                                                                       
                                             Davdin tähti

Kaikki tässä mukana olevat symbolit ovat tunnettuja ympäri maailman.Niken huitaisu lienee kaupallisista symboleista tunnetuin. Nikehän mainostaa itseään lauseella: Just Do It ja symbolin pyyhkäisy kuvaa juuri tätä tehtyä juttua.Jonkinasteinen itsensä voittaminen voisi olla syvempi ajatus tämän brändin taustalla. Radioaktiisuutta kuvaavalla symbolilla on nykyaikana varsin negatiivinen kuva. Syynä on todennäköisesti lukuissi elokuvissa ja kirjoissa, joissa ydinsota tai radioaktiivinen materiaali ovat saaneet tuhoa aikaan.Alkuperäinen tarkoitushan symbolilla on varoittaa vaarasta.Rauhan symboli esiintyy usein mielenosoituksissa. Myös henkilöt, jotka kantavat mukanaan tätä symbolia ovat usein tyyliltään "hipahtavia". Syynä varmaankin Vietnamin sodan aikaiset mielenosoituksen, joissa symbli oli vahvasti läsnä ja näihin mielenosoituksiin liittyi vahvasti hippikulttuuri.Kristinuskon symboli risti, on varmaan kaikkein tunnetuin symboli. Maailmassa ei varmaankaan ole sellaista kolkkaa missä tähän ei törmäisi. Davidin tähti kuvastaa juutalaisuutta ja tähän liittyy usein vahva yhdistäminen toisen Maailman sodan tapahtumiin, missä tällä symbolilla oli varsin traagisia seuraamuuksia.

Elekieli on todennäköisesti käytetyin kieli maailmassa. Sitä käytetään vaistonvaraisesti puhekielen rinnalla tai korvaamaan tämä kokonaan. Länsimaissa eleet tulkitaan usein samantapaisesti, esim pään nyökytys myöntymisen merkkinä ja ravistelu kieltona.Meille vieraissa kulttuureissa tilanne tosin saattaa olla aivan päinvastainen, joten aina matkustaessa pitäisi tarkistaa paikalliset tavat tulkita ja käyttää elekieltä. Nykyaikana käytetyt sormimerkit esiintyvät usein mediossa ja niille on muodostunut varsin samanlainen tulkintamalli ympäri maailman, esimerkiksi keskisormen näyttö tai peukolon nosto tulkittanee samalla tavalla jokapaikassa.

Lopuksi mietittäväksi annettiin vaihtoehtoja eurokolikoiden leijonavaakunalle.
Mielestäni karhu olisi kuvannut suomalaisuuttta paljon paremmin kuin leijona. Karhu mielletään yksinäiseksi, juroksi metsien asukiksi ja ehkä vähän yksioikeiseksi (ei yksinkertainen) mutta kuitenkin luotettavaksi ja peräänantamattomaksi. Leijona taas mielletään mahtailevaksi ja ylvääksi, joka ei mielestäni kuvaa suomalaisuutta.